Villa Sarkia
Villa Sarkia
Villa Sarkia on nuorille kirjailijoille, runoilijoille ja kääntäjille tarkoitettu residenssi Sysmässä. Nuoren Voiman Liitto Helsingistä ja Sysmän kunta ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka mukaan kunta huolehtii itse rakenuksesta ja Nuoren Voiman liitto kirjailijoiden valinnasta. Kirjailijat asuvat Villa Sarkiassa 1-3 kk ja heillä on velvollisuus esiintyä kerran oleskelunsa aikana joko koulussa, kirjastossa tai jossain muussa paikassa.
Villa Sarkian avajaisia vietettiin 10. elokuuta 2010, paikalla oli runoilijoita, kirjailijoita, kääntäjiä ja kulttuurin ystäviä. Avajaispuheen piti kirjailija Anja Snellman. Villa Sarkiassa on myös muutamia huonekaluja, jotka on saatu Kaarlo Sarkian kuolinhuoneesta, hentoinen pieni sohva, valkoinen kaappi ja pöytä sekä tuoleja.
Villa Sarkia on alunperin ollut säästöpankin toimitusjohtajan talo. Viereinen rakennushan on Sysmän Säästöpankin ensimmäinen toimitalo, joka on rakennettu 1898. Villa Sarkia on saanut nimensä paikkakunnalla asuneesta runoilija Kaarlo Sarkiasta. Kaarlo Sarkia asui Sysmässä vuosina 1943-45, eli viimeiset elinvuotensa. Nämä kolme viimeistä elinvuotta olivat tuotteliaita Sarkialle. Kohtalon vaaka -runokokoelman runoista suurimman osan hän kirjoitti Sysmässä. Hänen oman kohtalonsa viimeinen päivä oli 16.11.1945.
Mistä nimi "Villa Sarkia"?
Runoilija Kaarlo Sarkia syntyi 11.5.1902 Tyrvään Soinilan kylässä satakunnassa. Vain muutaman vuoden ikäisenä isättömäksi jäänyt Sarkia muutti äitinsä kanssa Kiikkaan, nykyiseen Äetsään. Äitiinsä syvästi kiintynyt herkkä runoilija koki raskaasti äitinsä varhaisen poismenon. Uuden kodin hän sai Hilda Runnin luota ja tästä kodista tehtiin myöhemmin Kaarlo Sarkia-museo.
Italia lumosi, Sysmä rauhoitti
Sarkialla oli paljon yhteistä Uuno Kailaan kanssa. Molemmat kokivat koko elämänsä ajan orpoutta, jota lisäsi vanhempien eroaminen sekä äidin varhainen kuolema. Runoilijat olivat ystävyksiä Helsingissä asuessaan. Niin Kailas kuin Sarkiakin syttyivät kirjallisuudelle varsinaisesti vasta opiskeluvuosinaan Helsingissä. Kumpikin heistä sairasti keuhkotuberkuloosia.
Tämä komea, pitkä ja luonnonkiharatukkainen runoilija kirjoitti paljon luonnon helmassa, Majutveden rantakivillä hänen nähtiin istuvan ja kirjoittavan.
Muutto Sysmään oli pelkkää sattumaa
Runoilija Kaarlo Sarkia muutti Sysmään tammikuun alussa vuonna 1943. Muuton aikoihin Sarkia sairasteli paljon ja eräässä kirjeessään hän sanoi sattuman tuoneen hänet Sysmään. Aluksi hän asui Suomela-nimisessä matkustajakodissa, mutta jo samassa kuussa hän vuokrasi asunnon Haapalahden talosta. Sysmän kauden ystävyyksiin kuuluivat ennen kaikkea Sinisalon neidit, Sylvi ja Ingrid. Jälkimmäinen hoiteli vaivojaan säästämättä Sarkiaa, sillä hän oli ammatiltaankin sairaanhoitaja. Kevättalvella 1943 Sarkia muutti Helsinkiin ja toimeentulon takasivat valtion maksama eläke, WSOY:n kuukausittain maksama apuraha ja Sinisalon neitien ruokapaketit. Ystävien avustuksella Sarkia lähetettiin Ruotsiin hoitoa saamaan tunnettuun parantolaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan runoilija virui Reisen-hotellissa.
Paluu takaisin neitien hoiviin
Ruotsista Kaarlo Sarkia kirjoitteli Sysmään Sinisalon neideille ja nämä lupasivat ottaa kerran vielä hänet asumaan luokseen. "Olen saanut paikan, missä kuolla", sanoi runoilija eräässä kirjeessään. Elokuun 22. päivänä hän palasikin Sinisalojen luokse laihtuneena ja kuoleman leima kasvoillaan. Mutta Sarkian olemus oli muuttunut seesteiseksi. Hän kuoli 16. marraskuuta 1945. Kaarlo Sarkia, samoin kuin nuoruudenystävänsä Uuno Kailaskin haudattiin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin valtion kustannuksella. Koko maa suri arvostettua runoilijaansa.
Kaarlo Sarkian tuotannosta
Helsinkiin muutettuaan Kaarlo Sarkia alkoi lueskella runoja ja ennen kaikkea modernisteja kuten Katri Valaa ja Uuno Kailasta. Aloittaessaan opiskelut Helsingin yliopistossa Sarkia kiinnostui italialaisesta ja etenkin ranskalaisesta lyriikasta. Vuonna 1929 runoilija sai ensimmäiset runokokoelmansa Kahlittu ja Velka Elämälle julkisuuteen. Runoissa on masokistista tunnetta ja minuuden etsintää kuten sukulaissielunsa Kailaankin runoissa.
1936 valmistui kokoelma Unen Kaivo ja siitä tuli hänen varsinainen läpimurtonsa. Näihin aikoihin hän asui täysihoitola Linnunlaulussa ja ystävystyi Uuno Kailaan kanssa. Viimeinen runoteos syntyi vuonna 1943 Sysmässä. Kohtalon vaaka-runokokoelmastaan saamansa arvostelut Sarkia koki raskaana. Runoilijan ehkä tunnetuin runo on Velka Elämälle. Se kuuluu suomalaisten eniten toivomiin runoihin radio-ohjelmassa "Tämän runon haluaisin kuulla".
Kaarlo Sarkia - hiljainen herrasmies
Viimeiset vuotensa Sysmässä viettäneen Kaarlo Sarkian muistaa moni, mutta häntä paremmin tunteneita ei ole enää helppo tavoittaa.
Kerttu Tapiola kävi joskus Sinisaloilla, jossa Sarkia asui. Tuohon aikaan Tapiola oli hieman yli 20-vuotias. - Kaarlo Sarkia istui keinutuolissa. Hän oli eteerinen, melkein enkelinkasvoinen kaunis mies, vaikka ei kai miehestä niin saisi sanoa, Tapiola muistelee. Tapiolan mukaan Kaarlo Sarkia oli hyvin hiljainen ja aina oikein kauniisti pukeutunut. - Mutta ei häntä täällä Sysmässä oikein ymmärretty.
Myös Asta Kuoppamäki muistaa hienosti pukeutuneen Sarkian, joka kylällä liikkuessaan erosi vaatetukseltaan kovin Sysmän miehistä. - Olin kai 8-vuotias, kun lauloimme ja leikimme Säästöpankin pihalla. Meitä oli kaksi tai kolme tyttöä. Silloin kamreeri Sylvi Sinisalo tuli sanomaan, että tulkaa laulamaan sedälle, joka on kuolemaisillaan. Tytöt menivät Sinisalojen asuntoon, jossa Sarkia makasi hyvin heikkona sängyssä. Tytöt lauloivat ja Asta Kuoppamäki kertoi Sarkialle lemmikkioravastaan. Lapsen mieleen jäi kutenkin tapahtumasta erityisesti palkkioksi saatu lasi mehua, kakkupala ja pikkuleipiä, joita Sinisalon apulainen tarjosi. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, sillä kotona suututtiin kovasti vierailusta. Keuhkotautia pelättiin, koska siihen ei ollut parannusta.
Otteita Irma Peltolan artikkelista Itä-Häme 15.9.2001
